Onko minulla oikeus päättää toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta? Tätä kysymystä jouduin usein miettimään toimiessani tuomarina jehovantodistajien oikeuskomiteoissa. Oikeuskomiteat ovat seurakunnan sisäisiä oikeusistuntoja joissa käsitellään seurakuntalaisten syntejä ja annetaan niistä rangaistuksia. Tällaisia syntejä ovat mm. tupakointi, syntymäpäivien vietto, rahapelien pelaaminen, homoseksuaalisuus ja esiaviollinen seksi. 

Muistan Tiinan. (Nimi muutettu) Herkkä, nuori kaunis nainen. Hänen miehensä otti yhteyttä meihin, seurakunnan "vanhimpiin" (miehiä, jotka päättävät seurakuntien asioista) koska epäili vaimonsa tehneen aviorikoksen.

Menemme tapaamaan heitä. Tiina on hiljaa. Miehet puhuvat. Nainen vaietkoon. Tapaamme myöhemmin Tiinan uudelleen yksin. Nyt Tiina puhuu. Eräänä iltana hän lähti baariin yksin. Syntiä! "Etkö sinä ajatellut yhtään Jehovaa?" Loppuiltaa Tiina ei muista selvästi. Ehkä hänen lasiinsa laitettiin  tyrmäystippoja. Hän havahtuu raiskaukseen. "Miksi lähdit yksin baariin? Menitkö vapaaehtoisesti sen miehen luokse? Nautitko yhdynnästä? " Tiina on taas hiljaa. Hänellä on silmissään kyyneleitä. 

Pyydämme Tiinaa poistumaan parvekkeelle siksi aikaa, kun päätämme hänen kohtalostaan. "Kadutko sinä sitä mitä tapahtui?" Tiina katuu. Minäkin kadun. 

Anteeksi.