Elin jehovantodistajien uskonnollisessa yhteisössä todella sisällä. Voin sanoa tietäväni millaista siellä on. Pelko piti minut siellä tiukasti vaikken enää vuosiin uskonut jehovantodistajien opetuksiin. 

Aikanaan ylenin seurakunnan vanhimmaksi. Silloin ajattelin, että voisin jotenkin ehkä vaikuttaa seurakunnan asioihin sisältäpäin. Se oli väärä luulo. Jehovantodistajien uskonto on loputon sääntöviidakko jolla ei juurikaan ole mitään tekemistä raamatun kanssa. Erään kerran seurakunnan vanhimmiston kokouksessa keskustelimme siitä oliko eräällä seurakunnan sisarella sopivan pituinen hame! Huomasin myös jo hyvin nopeasti ettei pyhällä hengellä ollut mitään tekemistä vanhimmiston päätösten kanssa vaikka näin väitettiin. Erään kerran eräs toinen seurakunnan vanhin tarjosi minulle vaihtokauppaa: "Jos sinä äänestät tämän minun ehdotukseni puolesta niin minä suosittelen sinua tähän ja tähän tehtävään."  Useilla vanhimmilla ja heidän perheillään oli todella pahoja yksityiselämän ongelmia. Ne painettiin villaisella. Pärstäkerroin vaikutti vanhinten päätöksiin. Näin kiusaamista, nöyryyttämistä ja alistamista. Mielenterveysongelmiin ratkaisuksi suositeltiin raamatun lukemista ja rukoilua. 

Kun itse istuin oikeuskomiteassa tuomittavana homoseksuaalisuudestani minulle sanottiin: "Sinä olet mätäpaise". Mitäpä siihen voisi sanoa. "Kiitos samoin."